Enpä sitten raaskinutkaan luopua tästä sivupohjasta, se on kaikessa kamaluudessaan jollain tavalla viehättävä. Koettakaa siis kestää tätä korniutta.

Tänään keskustelimme erilaisista verkkoteksteistä ja siitä, miten ne eroavat painetusta materiaalista. Vajosin tunnin aikana puolittain koomaan ja tällä tavalla myös heitin hukkaan eilisen hedelmällisen parityöskentelymme, mutta havahduin aina välillä kuuntelemaan.

Minua puhutteli erityisesti kaksi ilmaan heitettyä kysymystä. Ensinnäkin se, mitä HYVÄÄ koulumme intranetissä oikein on. Hämmennyin kysymyksestä niin, etten keksinyt tunnin aikana laisinkaan vastausta. Käyn intrassa aniharvoin, välillä en edes muista koko paikan olemassaoloa. Sattumoisin tarvitsin eilen eräitä lomakkeita, joiden tiesin löytyvän intrasta. Täytyy sanoa, että löysin lomakkeet kyllä yllättävän helposti, taisivat jopa olla sen maagisen neljän klikkauksen päässä. Eli näin jälkikäteen voisin vastata, että intran sivuston rakenne ei ole aivan toivottoman surkea, toisin kuin oppilaitoksemme internetsivujen.  

Toiseksi keskustelimme nettilehdistä. On olemassa kaksi koulukuntaa: sivut, joilla vain julkaistaan materiaalia ja siinä se, sekä interaktiivisempi malli. Koulumme nettilehti "Kekkonen" edustaa valitettavasti paikalleen jämähtänyttä ja vanhanaikaistakin ensimmäistä mallia. "Kekkonen" on kuulemma Suomen vanhin nettilehti lajissaan, mikä sinäänsä on jo saavutus. Olen saanut siis kirjoittaa muinaisjäänteeseen ja osallistua historiankirjoitukseen.

Toivoisin kyllä todella, että "Kekkosta" uudistettaisiin jossain vaiheessa, jotta ihmiset oikeasti lukisivat sitä. Tuntuu turhauttavalta kirjoittaa juttuja lehteen, josta kukaan ei ole kiinnostunut. Sen sijaan tätä blogia kirjoitan mielelläni, olen oikeastaan ihan hämmentynyt siitä, miten mukavaa tämä onkaan, vaikka ei minullakaan niitä innokkaita lukijoita hirveästi ole. Ei se haittaa, pääasia että saan itse tästä jotakin perverssiä nautintoa. Buahhahhaaa! 

Tämä verkkoteksti on viime päivinä puhuttanut kovasti. Linkitin Kaarina Hazardin Halmetta käsitelleen kohukolumnin muistuttamaan siitä, miten hakusessa joidenkin ihmisten sisälukutaito oikein onkaan... Itse en löydä tekstistä mitään loukkaavaa ja koen naurettavana siitä tehdyt kantelut. Jos ajattellaan, millaisia sammakoita vainaja itse päästeli suustaan vuosien varrella, Hazardin kielenkäyttö on suorastaan pyhäkoululaisen tasolla. Odotan mielenkiinnolla, miten JSN vastaa kanteluihin.

http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2010011310917932_k9.shtml